Kokemustoimintamatka

”Turistin matkakohteen on oltava ainutlaatuinen saman kaavan mukaan kuin muissakin kohteissa. Matkailuun taas liittyy tutun ja vieraan välinen jännitys sekä uteliaisuuden ja pelon ristiriita. Matkailu on poikkeamista tutuilta poluilta”.

Näin kirjoittaa Merete Mazzarella Kalevan kolumnissaan (15.3.2019). Itse kuvaan mielelläni elämää ja asioita matkoina kuten nytkin kokemustoiminnasta kirjoittaessani. Koen olleeni nimenomaan matkailija kokemustoimintaseikkailussa, johon muutama vuosi sitten heittäydyin hakeutuessani kokemustoimijoille tarkoitettuun koulutukseen, jonka järjesti Vaikuttavaa kokemustoimintaa Pohjois-Pohjanmaalla -hanke. Vaikka toiveenani oli ollut jo pitkään kertoa kokemuksistani, ei polku jolle lähdin, ollut millään tavalla tuttu.

Tuttua matkalla oli oma elämänkokemus, jonka halusin valjastaa voimavaraksi ja jalostaa toisille avuksi. Muu olikin sitten vierasta. Matkalle lähtiessä ei tiennyt millainen siitä tulee ja mitä sen varrella kohtaan. Tämä kuuluu matkailun luonteeseen. Turisti pääsee helpommalla, kun tavoitteena on nähdä vain se mitä on tullut katsomaan, ei sen ulkopuolelle.

Uteliaisuuteni ja haluni lähteä kokemustoimintamatkalle herätti ajatus siitä, että oma kärsimys ei olisi ollut turhaa vaan siitä voisi olla apua toisille. Omat vastoinkäymiset olivat osoittaneet merkkejä siitä, että niissä voisi piillä mahdollisuus muuttua voimiksi.  Toisille vastoinkäymiset muuttuivat kokemustoimijuuden myötä jopa supervoimiksi ja iloitsen siitä. Pelkoa en tälle matkalle lähtiessä tuntenut. Se mistä olin selvinnyt oli ollut isompaa kuin pelko tulevasta.

Matkailun sanotaan avartavan. Väitän sen myös kasvattavan ihmistä. Ainakin tämä kokemustoimintamatka on tehnyt minusta toisen kuin mitä olin alkutaipaleella. Olen saanut oppia ihmisyydestä ja elämästä. Käsitykseni siitä, että onnen lahjat ei mene tasan, on vahvistunut. Maailma on myös näyttänyt epäoikeudenmukaiset kasvonsa. Silti tunnen jääneeni voitolle ja koen, että olen saanut enemmän kuin mitä olen antanut. En vaihtaisi näitä matkakokemuksia ja muistoja pois.

Kokemustoimintamatkalta mukaan tarttui ”tuliaisiksi” osia itsestäni. Löysin piilossa ollutta osaamista, taitoja ja kykyjä, jotka nyt auttavat toisia eteenpäin. Ei siis mitään pölyttymään jäävää turhaketta. Tärkeää on tehdä matkaa omalla tavalla ja omaan tahtiin, omia polkuja kulkien. Jokaisen matka on arvokas ja ainutlaatuinen, yhtä oikeaa reittiä ei ole.

Nyt on tullut aika käväistä kotona kokemustoimintamatkalla pyykkäämässä ja postit katsomassa. Matkalaukut kuitenkin odottavat kuitenkin jo uutta seikkailua, jolle pian lähdetään. Kohde on vielä hetken salaisuus. Ennen junan lähtöä kiitän kaikkia kokemustoimintamatkalla mukana olleita ja toivotan kaikille koko sydämestäni hyviä uusia seikkailuja!

 

 

Minna Rautio, Invalidiliiton kokemustoimija