Miksi maakunnallista koordinaatiota tarvitaan jatkossakin?

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAn rahoittamalla Järjestö 2.0 -ohjelmalla on vahvistettu ”järjestöjen roolin ja toimijaverkostojen muodostumista sote- ja maakuntauudistuksessa sekä maakuntien ja kuntien sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyön tukena” (https://www.stea.fi/stea-avustukset/avustusohjelmat). Maakunnissa on tuettu olemassa olevia ja niihin on muodostunut uusia järjestöyhteistyörakenteita, järjestöt ovat päässeet osallistumaan sekä Sipilän että Rinteen/Marinin hallituksen uudistusten maakunnalliseen valmistelutyöhön ja kunnille on tarjottu tukea järjestöyhteistyön käytäntöjen kehittämiseen. Järjestö 2.0 -hankkeet päättyvät syksyllä, eikä tulevaisuuden järjestörakenteista ole vielä tietoa.

Keskusteluissa on ollut esillä kaksi vaihtoehtoista rakennetta: maakunnallisesti organisoituvan tuen malli ja ERVA-alueittain organisoituvan tuen malli. Sosiaali- ja terveysturvayhdistysten verkosto SOTUNET kysyi yhdessä muiden maakunnallisten verkostojärjestöjen kanssa maakunnissa toimivilta järjestötoimijoilta ajatuksia siitä, miten järjestöjen koordinaatiota ja tukea sote-uudistuksessa tulisi jatkossa organisoida. Suurin osa (72%) kyselyyn vastanneista (n. 562) kannatti maakunnallista mallia (ks. https://www.sosiaaliturvayhdistykset.fi/jarjestoyhteistyo.html). Pyrin seuraavassa avaamaan sitä, miksi näin tulisi toimia.

Sanna Marinin hallituksen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus toimeenpannaan maakunnallisena kehittämistyönä keskittyen perustason palveluiden kehittämiseen.

Tilanteessa, jossa monia järjestöille tärkeitä kysymyksiä tullaan ratkaisemaan nimenomaan maakuntien tasolla, on ehdottoman tärkeää, että järjestöt toimivat tehokkaasti juuri tällä tasolla.

Uudistuksen toimeenpanossa myös muut keskeiset toimijat ovat maakunnallisia, joten maakuntiin pohjautuva tukirakenne mahdollistaa luontevan alueellisen yhteistyön.

Muut keskeiset toimijat maakunnallisia, esim. Tulevaisuuden sote-keskushankkeen toimijat, sairaanhoitopiirit, maakuntaliitot yms., näillä vastinparitoimijoilla todennäköisesti suurempi intressi toimia nimenomaan maakunnallisen järjestöjen edustajana kanssa kanssa kuin erva-alueen toimijan kanssa.

Maakuntien maakuntajohtajat ovat yksimielisesti antaneet lausunnon maakuntapohjaisen järjestöyhteistyön tukirakenteen puolesta.

Järjestöt ovat jo valmiiksi luontevasti verkostoituneet maakunnittain.

Meillä on paljon yhteistyökontakteja maakuntatasolla ja paikallisesti, mutta erva-alue on täysin vieras konteksti

Maakuntatason organisoituminen tukee maakuntien elinvoimaa sekä mahdollistaa maakunnallisten järjestöjen tukirakenteiden, kuten järjestöneuvottelukuntien ja järjestötalojen tukemisen.

Järjestöjen näkökulmasta ERVA-alueittain tapahtuva koordinaatio käsittää liian laajan alueen ja keskittyy liikaa erikoissairaanhoidon kehittämiseen.

Erva-aluejako liittyy enemmän erikoissairaanhoidon kehittämiseen. Se on liian iso, eikä palvele järjestökenttää, joka on ruohonjuuritason toimintaa parhaimmillaan.

Erva-mallissa työntekijä tulisi sijoittumaan alueen suurimpaan keskukseen ja muut alueet jäisivät ilman.

Myös maakuntien ja niiden järjestöyhteistyörakenteiden erilaisuus asettaa omat haasteensa ERVA-alueittaiselle koordinaatiolle.

Maakuntien hallintorakenteissa ja järjestökentissä on erityispiirteitä, joita ei voi ottaa huomioon, jos hallinnointia ja kumppanuutta rakennetaan ja tehdään erva-alueiden kokoisessa aluerakenteessa.

Maakuntatason koordinaatio vastaa paremmin moninaisen, paikallisen järjestökentän tarpeisiin, koska se tukee järjestötoiminnan laaja-alaista hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen näkökulmaa sekä kuntien kanssa tehtävää yhteistyötä.

Jos tavoitteenamme on sote toiminnan painopisteen siirtäminen korjaavasta työstä ehkäisevään työhön, niin huomioon on otettava koko järjestökenttä, ei ainoastaan sote-järjestöt.

Yhdistykset, jotka toimivat ilman STEAn rahoitusta, vapaaehtoisvoimin, ovat erityisen riippuvaisia tukirakenteista ja kuntien ja maakuntien maksuttomista tiloista ja pienistä toiminta-avustuksista.

SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry edustaa toimijana vain valtakunnallisia järjestöjä eikä ole onnistunut Järjestö 2.0 -ohjelman valtakunnallisessa koordinaatiotehtävässä.

SOSTE ei edusta kuin valtakunnallisia järjestöjä ja valtakunnallisten liittojen asema paikallisiin jäsenyhdistyksiin ei perustu mihinkään valtasuhteeseen.

SOSTE:n toiminta koordinointi hankkeessa järjestö 2.0 – hankkeen aikana oli näkymätöntä ja ei vastannut siihen käytetyn rahoituksen panostusta.

Järjestö 2.0 -hankkeita koordinoivat sosiaali- ja terveysturvayhdistykset sekä muut maakunnalliset verkostojärjestöt tunnetaan maakuntien toimijoiden keskuudessa. Niiltä löytyy tietoa, osaamista ja verkostoja. Jo tehty työ tulisi pystyä hyödyntämään täysimääräisesti ja se toteutuu vain, mikäli toimijoilla on mahdollisuus jatkaa maakunnallista koordinaatiota.

Maakunnallinen järjestöjen tukirakenne kannattaa rakentaa sellaisiin maakunnallisiin organisaatioihin, joilla on vahva ja tunnustettu asema maakunnan järjestöjen ja muiden toimijoiden keskuudessa. Näin myös työntekijät saavat työlleen vahvan tuen.

Maakunnissa on tehty hyvää työtä Järjestöt 2.0 -hankkeen aikana. Yhteistyön rakenteita järjestöjen, kuntien ja maakunnan välillä on kehitetty ja perustettu muun muassa Järjestöjen neuvottelukunta järjestöjen asemaa ja roolia parantamaan sekä sen tehtäviä ja rakennetta selkiyttämään.

Nykyiset Järjestö 2.0 -toimijat ovat valmiita kantamaan vastuunsa maakunnallisesta koordinaatiosta myös jatkossa.

Maakunnalliset verkostojärjestöt ovat yksimielisesti allekirjoittaneet kannattavansa maakuntapohjaista järjestöjen tukirakennetta.

Tekstissä käytetyt lainaukset ovat kyselyyn vastanneiden näkemyksiä aiheeseen liittyen.

 

Helena Liimatainen

Projektipäällikkö, järjestöagentti

Pohjois-Pohjanmaan järjestörakenne -hanke

Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveysturvayhdistys ry