Kuka sanoi, että tämä olisi helppoa?

Tovi sitten olin viettämässä kaveriporukalla iltaa. Siinä juhlittiin kaverin synttäreitä ja samalla sitten kaverin kanssa päätettiin nostaa maljat minun uudelle nimikkeelle. Selvisi siinä sitten, että monilla ei ole oikein tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä kokemustoimija tarkoittaa tai mitä sellainen tekee.

Kuitenkin samaan syssyyn moni kykeni sanomaan, että sehän on helppoa, saisipa itekin elantonsa höpisemällä omasta elämästä. Ensinnäkin, me ei saada elantoamme tästä. On mahdollista, että tilaaja haluaa maksaa meille korvauksen tai palkkion, korvata matkakulut tai tarjota lounaan. Se palkkio tai korvaus ei ole automaatio. Toisekseen me ei tätä tehdä sen vuoksi, että saisimme tästä rahaa. Nettisivusto http://www.kokemuskoulutus.fi/kokemuskoulutus/ kertoo hyvin, mistä tässä on kysymys. Kannattaa perehtyä linkin sisältöön ja siihen mitä se kokemustoimija oikein tekee. Palaan tähän kyllä tekstin loppupuolella itsekin.

Kieltämättä eräänlainen teflon-pinnoite olisi hyvä olla, että ei kaikki kommentit jäisi mieleen pyörimään. Minulla sellaista kunnon pinnoitetta ei ole ja kommentti, että tämä olisi helppoa jäi päähän pyörimään. Me ei käydä se kun vaan höpöttelemässä omasta elämästä. Meillä jokaisella on itsellä tai perheessä taustalla vamma, sairaus, trauma, kokemus, joka on muuttanut elämää ja vaikuttaa siihen kokonaisvaltaisesti. Esimerkiksi mie itse puhun aivovammasta, tyypin 1 diabeteksesta joka on mallia 1:1 000 000. Mie olen menettänyt sen vuoksi yli kymmenen vuoden opiskelut ja niiden tuomat ammatit. Tulen tämän vuoksi sokeutumaan ja elämään tämän taudin kanssa loppuelämän, vaikka kahdenkymmenenyhdeksän vuoden elämästä olen tämän kanssa jakanut jo 26 vuotta.

Lisäksi puhun muista traumaattisista kokemuksista. Väkivallasta ja sen eri muodoista. Persoonan hajoamisesta, masennuksesta, itsemurhayrityksestä, vammautumisesta, oman vapauden ja itsenäisyyden menettämisestä nuorena. Sen vuoksi hyvin särähtää korvaan, kun sanotaan, että mie saan rahaa helposti. Ei, mikään asia noista ei ole helppoa, joka ikinen kerta, kun puhun nuista käyn tapahtumia läpi päässäni. Se ei ole helppoa, mutta se on vapaaehtoista ja terapeuttista, jonka vuoksi sitä haluaa tehdä.

Tätä ei tehdä rahan toivossa, tätä ei tehdä huomionhakemisen vuoksi, tätä ei tehdä siksi, että tämä olisi vaan lystiä tekemistä tai tästä saa valtaisia etuuksia. Tätä tehdään siksi, että voisimme estää muita kokemasta mahdollisia vääryyksiä, jottei muiden tarvitse joutua kohtaamaan ennakkoluuloja, siksi että muut eivät joutuisi nöyryytyksen kohteeksi, kun astuvat kävellen invavessasta ulos. Tai meitä ja meidän kokemuksia väheksytään, koska me näytämme joltain tai olemme jonkun ikäisiä.

Paras palkinto kokemustoimijalle on se, että puheenvuoron jälkeen kokee itse olevansa ehjä, ehkäpä eheytynyt. Puhuja on tyytyväinen sekä taas saanut uuden ulottuvuuden omaan tarinaan. Kuulija on saanut päivitettyä ajatuksiaan, saanut uusia näkökulmia ja ideoita ja asenteita tai sitten saanut tavoitteen täytettyä.

Itse haluan puhua omasta elämästäni ja tarinasta siksi, että ymmärrettäisiin diabeteksen olevan myös elämää täysin ohjaava sairaus, se ei ole helppoa ja omilla valinnoilla ei joskus ole mitään merkitystä diabeteksen kanssa. Tai se ei tee minusta tyhmää, vaikka en osaa jotain muista normaalia asiaa, kuten keittää puuroa.

Lisäksi haluan kertoa sen, että eläke ei ole luovuttamista, eikä se tee kenestäkään ihmisestä huonompaa tai luovuttajaa, jos jää nuorena eläkkeelle. Edelleen jokainen meistä on yksilö. Arvokas sävy maailman paletissa.

Kuvan mahdollinen sisältö: 1 henkilö, lähikuva

 

 

Sanna