Vammaiset ihmiset arktisissa olosuhteissa Kalle Könkkölä 14.5.18

Vammaiset ihmiset arktisissa olosuhteissa
Kalle Könkkölä 14.5.18

Suomi on arktisen neuvoston puheenjohtaja. Suomi voisi ottaa esille kysymyksen vammaisten ihmisten olosuhteista ja ihmisoikeuksien toteutumisesta. Itse asiassa YK:n vammaisten ihmisoikeussopimus edellyttää tätä, osallistumista.

Nostan tässä muistiossa esille joitakin vammaisiin vaikuttavia asioita arktisissa olosuhteissa.

1. Ilmasto. Arktisessa ympäristössä elämää hallitsevat pitkät kylmät kaudet. Kylmyys, runsas lumi ja jää tekevät liikkumisesta vaikeaa ja aiheuttavat henkeä uhkaavia tilanteita.
2. Etäisyydet. Asutus on harvaa ja matkat ovat pitkiä. Myös tavalliset palvelut kuten koulut, kaupat, posti- ja pankkipalvelut, apteekit ja terveysasemat ovat harvassa.
3. Liikkuminen. Koska asutus on harvaa ja lähes kaikki on kaukana, omatoiminen liikkuminen on erityisen vaativaa. Sää- ja ilmasto-olosuhteet lisäävät omatoimisen liikkumisen riskejä.
4. Etniset olosuhteet. Arktisilla alueilla elää etnisiä ryhmiä ja alkuperäiskansoja, jotka ovat valtakunnallisesti pieniä vähemmistöjä. Kulttuurisesta rikkaudesta seuraa myös haasteita. Mikä on valtakulttuurien ulkopuolisten vammaisten asema? Onko tarvittavia palveluja omalla kielellä? Huomioivatko palvelut vähemmistökulttuurien erityispiirteet? Onko vähemmistökielissä kaikkia sanoja mitä käyttää, kun keskustellaan vammaisasioita. Mikä on vähemmistökulttuuriin kuuluvan ja edelleen sen vammaisvähemmistöön kuuluvan ihmisen asema?
5. Joukkoliikenne. Kuinka päästä paikasta toiseen, jos oma liikkumiskyky on rajoittunut eikä oman auton käyttömahdollisuutta ole? Suomen Lapissa esteetön bussiliikenne rajoittuu hyvin paikallisiin muutaman kerran viikossa kulkeviin asiointibusseihin. Yleinen joukkoliikenne on pääsääntöisesti esteellistä ja usein paikoin se puuttuu kokonaan. Invatakseja on niukalti ja pitkät matkat tekevät sen käytöstä kallista. Lentoliikenne toimii suurimpiin asutuskeskuksiin, mutta otetaanko koneeseen esimerkiksi sähköpyörätuolia?
6. Palvelut. Ongelmina ovat erityis- ja vammaispalveluilla etäisyydet ja omakielisten palvelujen puuttuminen. Pitkät matkat vaikeuttavat palveluiden käyttöä ja tekevät omaisten sekä muiden läheisten ja tukihenkilöiden osallistumista kuntoutukseen ja kuntoutusmatkoille kallista. Tarvittavaan kuntoutukseen osallistuminen voi jäädä tekemättä, kun pitää pärjätä pitkiä matkoja ja aikoja yksin oudossa ympäristössä. Useat kuntoutus- ja terapiamuodot, kuten saamenkielinen puheterapia, ovat harvinaisia, eikä niitä löydy kaikilla saamenkielillä lankaan. Erilaiset keskiarvotestit eivät tavoita elämäntilanteiden ja -olosuhteiden erityisyyttä. Saamenkielisiä palveluja tarjotaan lähes yksinomaan saamelaisten kotiseutualueella ja edelleen pääasiassa pohjoissaameksi. Pohjoissaamenkielisiä palveluja löytyy jonkin verran Lapista muista pohjoismaista, mutta monista yrityksistä huolimatta palvelujen saanti rajan yli on edelleen vaivalloista. Vähemmistön vähemmistöön kuuluvien tarpeisiin vastaavien palvelujen räätälöinti vaatii erityistä osaamista ja verkostoja ollen näin kalliimpaa, mikä taas edellyttää erityistä resurssointia palvelujen järjestämiseen ja tähän työhön erikoistunutta henkilöstöä. Palvelut tunnistavat heikosti kulttuurisia erityispiirteitä.
7. Vähemmistöön kuuluvan on valtaväestöön kuuluvaa vaikeampi löytää vertaistukea toisilta samaan kulttuuriin kuuluvilta vammaisilta ja harvan asutuksen vuoksi myös muilta samalla tavoin vammautuneilta. Vertaistuen organisointiin tulisi panostaa, sillä sen avulla voidaan vaikuttaa asenteisiin ja mahdollistaa yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumista.

Edellä olevat näkökulmat ovat vain osa ongelmista ja niitä on katsottu pitkälti saamelaisten ja saamelaisten kotiseutualueen näkökulmasta. Käsittääkseni näitä asioita ei ole paljon tutkittu tai selvitetty. Saamelaisten vammaisvähemmistöön kuuluvien tilannetta on viimevuosina jonkin verran tutkittu. Suomessa haasteena on ollut löytää saamelaisia vammaisia. En tiedä miten muualla arktisella alueella. Minulla on ollut mahdollisuus seurata läheltä paria vammaisten saamelaisiin liittyvää tutkimusta ja tuntea henkilökohtaisesti joitakin vammaisia saamelaisia.

Kynnys ry toteutti saamelaisvaltuuskunnan kanssa vammaisten palveluihin liittyvän tutkimuksen toistakymmentä vuotta sitten ja olemme pitäneet yllä keskusteluja SamiSoster ry:n kanssa.

Ehdotankin, että Suomi tekisi arktisessa neuvostossa aloitteen, minkä mukaisesti kartoitettaisiin vammaisten ihmisten tilannetta arktisella alueella ja kehitettäisiin olosuhteita ja palveluita tukemaan sitä että alueella asuvien ihmisoikeudet toteutuisivat nykyistä paremmin.

Lisätietoja ja tiedustelut: kalle.konkkola@kynnys.fi p. 0500 503 516.


Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn