Järjestöjen palveluntuotannolla on pitkät juuret

Parikymmentä vuotta on kulunut siitä, kun olin eräässä pohjoissuomalaisessa kaupungissa sosiaalialan palveluja käsittelevässä seminaarissa. Avaus- tai jotain muuta puheenvuoroa piti henkilö, joka sittemmin tuli tutuksi yhtenä soteuudistuksen valmistelijoista. Muistan edelleen tarkasti hänen viestinsä, joka ehkä tuli sanotuksi sivulauseessa, eikä erityisen painavastikaan, mutta joka kuului ”Viime aikoina ovat järjestöt tulleet mukaan palveluntuotantoon, alueelle, joka ei niille lainkaan kuulu. Pysykööt järjestöt edelleenkin vapaaehtoistoiminnassa.”

Edustin kyseisessä seminaarissa järjestöä, joka oli tuottanut palveluja lapsiperheille koko olemassaoloaikansa, eli sillä kohtaa jo useita kymmeniä vuosia. Suurimman osan työuraani, noin 30 vuotta olen työskennellyt palveluja tuottavissa järjestöissä. Onneksi hillitsin kyseisessä seminaarissa reaktiivisuuteni ja olin hiljaa, ehkäpä juuri tämä ujous salli myöhemmin ihan hyvän yhteistyön kyseisen puhujan kanssa.

Kansalaisjärjestötoiminnalla on eettinen, kansalaisille hyvää tuottava perusta. Kansalaisjärjestötoiminta on voittoa tavoittelematonta, ihmisten ja ennen kaikkea heikoimmassa asemassa olevien ihmisten etujen ajamista, vaikuttamista sekä hyvinvointikuoppien löytämistä ja täyttämistä.  Liiketoiminnan ainoa perusta on tuottaa omistajilleen voittoa. Miten nämä voidaan yhdistää? Hyvin yksikertaisesti, järjestöpohjaisella liiketoiminnalla. Periaatteessa.

Yhteiskunnallinen yritys määritetään yritykseksi, joka käyttää osan voitostaan yleiseen hyvään. Sen ensisijainen tavoite ei ole voiton maksimointi, vaan jonkin yhteiskunnallisen ongelman ratkaiseminen. Kaikkea voittoa ei jaeta omistajille, vaan (pää)osa käytetään yhteiskunnallisen hyvän tuottamiseen. Voisi olettaa, että kaikki järjestöpohjaiset yritykset ovat luonteeltaan yhteiskunnallisia. Tosiasia kuitenkin on, että myös järjestöpohjaisen yrityksen on oltava kannattava ja sille on jäätävä varoja sijoittaa tulevaisuuteen. Kaikkea tuottoa ei voi jakaa yleishyödylliseen toimintaan.

Tehdessään palveluntuotantoa nykyisillä, rankasti kilpailluilla markkinoilla myös järjestöpohjaisen yrittämisen on taivuttava normaaleihin liike-elämän sääntöihin. Pohdinta liike-elämän ja kansalaisjärjestötoiminnan yhdistämisestä johdattaa järjestöt hakemaan apua palveluliiketoiminnan yhtiöittämisestä. Yhtiöittämisellä on etunsa ja haittansa.

Osakeyhtiötä ja järjestötoimintaa säätelevät eri lait. Osakeyhtiöt noudattavat osakeyhtiölakia, järjestöt yhdistyslakia. Lisäksi järjestöjen rahoittajilla on omat pelisääntönsä, joita tulee noudattaa tunnontarkasti. Näiden kahden asian erottaminen selkeästi toisistaan on ehkä se painavin seikka, joka puoltaa liiketoiminnan yhtiöittämistä. Halutaan pitää kansalaisjärjestötoiminta ”puhtaana”, varmistaa sen yleishyödyllinen status. Tämä on täysin relevantti perustelu. Yhtiön ja järjestön eriyttäminen selkeyttää asiaa sekä kirjanpidossa että toimijoiden ajatuksissa.

Järjestöllä on yhtiön omistajana velvoite huolehtia liiketoiminnan eettisyydestä ja siitä, että toiminnan tuotto palautuu järjestön perustehtävän mukaiseen ihmisten hyvinvoinnin parantamiseen. Järjestön liiketoiminnan omistajia ovat viime kädessä sen jäsenistö. Jäsenille ei jaeta muuta osinkoa kuin varmuus siitä, että kansalaisjärjestöpohjaisella liiketoiminnalla on eettinen perusta.

Pääsihteeri Arja Sutela, Nuorten Ystävät ry
Pääsihteeri Arja Sutela, Nuorten Ystävät ry

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn